Codex-hiekkalaatikon sisällä
Miten Codex suorittaa komentoja koneellasi asettamiesi rajojen puitteissa.
OpenAI:lla käytämme agenttien suojaamiseen kerroksellista suojausta(avautuu uudessa ikkunassa). Panostuksemme koulutukseen ja linjaamiseen muodostavat tämän työn perustan. Toteutamme myös agenttien arviointikehykseen, Codexiin(avautuu uudessa ikkunassa), lisäsuojaa tarjoavia ominaisuuksia. Komentojen suorittaminen tietokoneellasi on yksi Codexin yleisimmistä ja mahdollisesti riskialttiista tehtävistä. Siksi rakensimme Codex-hiekkalaatikon, jossa Codex voi toimia nykyisessä ympäristössäsi määrittämiesi tiedostojärjestelmä- ja verkkorajoitusten puitteissa.
Hiekkalaatikko(avautuu uudessa ikkunassa) (avautuu uudessa ikkunassa)rajoittaa sitä, mihin ohjelma pääsee käsiksi suorituksensa aikana. Valokuvien järjestelyä varten voit määrittää Codex-hiekkalaatikon sallimaan tiedostojen lukemisen ja muokkaamisen hakemistossa ~/Pictures mutta estämään verkkoyhteydet, jotta kuvia ei voi lähettää verkkoon. Koodikatselmointia varten voit sallia verkkodokumentaation käytön mutta pitää lähdetiedostot vain luettavina. Käyttäjät määrittävät Codex-hiekkalaatikon asetukset (avautuu uudessa ikkunassa)käyttöoikeusprofiileilla(avautuu uudessa ikkunassa), jotka määrittelevät Codex-istunnon tiedostojärjestelmä- ja verkkorajoitukset.
Tässä artikkelissa käsittelemme ensin Codexin hiekkalaatikon oletusasetusten taustalla olevia kompromisseja. Sen jälkeen esittelemme hiekkalaatikon rakenteen ja sen, miten arviointikehys käyttää sitä komentojen suorittamiseen. Näytämme, miten loppukäyttäjät ja yritykset voivat mukauttaa käyttöoikeuksia tarpeisiinsa ja miten kehittäjät voivat hyödyntää hiekkalaatikkoa omissa työkaluissaan. Lopuksi tarkastelemme, miten rajoitukset pannaan täytäntöön macOS:ssä, Linuxissa ja Windowsissa.
Codexissa periaatteemme on määrittää hiekkalaatikolle varovaiset oletusasetukset, jotka silti mahdollistavat hyödyllisen työn. Kun työtilan juurena on esimerkiksi Git-repositorio, sisäänrakennettu :workspace-käyttöoikeusprofiili toimii seuraavasti:
Sallii kirjoittamisen työtilassa mutta pitää hakemistot, kuten
.gitja.codex, vain luettavina. Näin Codex voi muokata lähdekoodia pyytämättä lupaa jokaiseen muutokseen, mutta se ei voi muuttaa suoraan tiedostoa.codex/config.tomltai hakemiston.git/hooksGit-koukkuja.Sallii tiedostojärjestelmän laajan lukemisen käyttäjän nykyisten käyttöjärjestelmäoikeuksien rajoissa. Kääntäjät, suoritusympäristöt ja koontityökalut tarvitsevat repositorion ulkopuolisia SDK:ita, kirjastoja ja määrityksiä. Lukuoikeuden rajaaminen työtilaan estäisi monia tavallisia työnkulkuja toimimasta. Kääntöpuolena myös muualla koneella olevat arkaluonteiset tiedostot, kuten API-avaimia sisältävät määritystiedostot, saattavat jäädä luettaviksi.
Estää verkon käytön. Tämä estää suorat lähetykset ulkoisiin palveluihin, myös yritykset viedä ulos tietoja, joita komento voi lukea. Se estää myös hyväksyttävät toiminnot, kuten riippuvuuksien lataamisen, joihin tarvitaan lisäoikeuksia.
Nämä rajoitukset estävät monenlaista haitallista toimintaa, mutta eivät kaikkea. Agentti voisi esimerkiksi lisätä haitallista koodia paikallisesti asennettuun pakettiin, kuten node_modules/prettier. Tällainen muutos ei välttämättä näy komennon git status tulosteessa, koska Git ohittaa usein hakemiston node_modules. Jos käyttäjän editori suorittaa kyseisen Prettier-asennuksen tallennuksen yhteydessä, pelkkä tiedoston tallentaminen voisi suorittaa haitallisen koodin Codex-hiekkalaatikon ulkopuolella. Siksi käytämme kerroksellista suojausta: hiekkalaatikko rajoittaa komentojen pääsyä resursseihin, kun taas koulutus ja linjaaminen auttavat mallia käyttämään oikeuksiaan käyttäjän tarkoituksen mukaisesti.
Ohjeita hiekkalaatikon käyttöoikeuksien mukauttamiseen ja niiden yhdistämiseen muihin suojaustoimiin yritysympäristössä on Codexin tietoturvaoppaassa(avautuu uudessa ikkunassa).
Virtuaalikoneet ja kontit(avautuu uudessa ikkunassa) ovat kaksi suosittua tapaa toteuttaa hiekkalaatikko, mutta Codex-hiekkalaatikossa käytämme toisenlaista lähestymistapaa. Sen sijaan, että laskenta siirrettäisiin erilliseen ympäristöön eristämistä varten, Codex rajoittaa käyttäjän nykyisessä ympäristössä suoritettavia komentoja kunkin alustan omilla hiekkalaatikkomekanismeilla.
Monille kehittäjille kannettava tietokone on räätälöity kehitysympäristö, jota he voivat muuttaa mielensä mukaan. Ympäristön toisintaminen Docker-kontissa voi vaatia työtä, ja jotkin työnkulut tarvitsevat silti isäntäkoneella toimivia työkaluja.
Ajatellaan esimerkiksi iOS-sovelluksen kehittämistä Macilla Codexin avulla. Jos eristäisit Codexin suorittamalla sitä Dockerissa, se ei voisi käyttää natiiveista Mac-ohjelmista koostuvaa iOS-koontityökaluketjua eikä käynnistää iPhone-simulaattoria koodin suorittamiseen. Docker-pohjainen työnkulku voisi delegoida koonnin ja simulaattorin käytön Mac-isäntäkoneelle, mutta nämä toiminnot suoritettaisiin kontin hiekkalaatikon ulkopuolella ja ne tarvitsisivat omat rajoituksensa. Codexissa pidämme asiat mieluummin yksinkertaisina panostamalla vahvasti käyttöjärjestelmäkohtaiseen eristämiseen. Näin Codex voi toimia kulloiseenkin tehtävään parhaiten sopivassa ympäristössä.
Arviointikehys tarjoaa nämä käyttöjärjestelmäkohtaiset hiekkalaatikkomekanismit yhteisen API:n kautta macOS:ssä, Windowsissa ja Linuxissa. API vastaanottaa komennon ja käyttöoikeusprofiilin. Jos käyttöoikeusprofiili sallii rajoitetun verkon käytön, kutsujan on annettava verkkovälityspalvelin valvomaan rajoituksia:
Tämä funktio käynnistää prosessin hiekkalaatikossa ja palauttaa Child-kahvan, jonka avulla arviointikehys voi odottaa prosessin päättymistä. Jokainen lapsiprosessi perii emoprosessinsa hiekkalaatikkorajoitukset. Ne koskevat siis koko komennon käynnistämää prosessipuuta, myös alkuperäistä prosessia pidempään toimivia jälkeläisprosesseja.
Seuraava kaavio näyttää, miten osat liittyvät toisiinsa määrityksistä hiekkalaatikossa suoritettavaan komentoon. Seuraavissa osioissa selitetään kukin vaihe.

Kuten artikkelissa Codex-agentin toimintasilmukan avaaminen kerrotaan, Codexin arviointikehys vastaa mallin tuottamien työkalukutsujen suorittamisesta. Koodaustehtävissä yleisimmin käytetty työkalu on komentotulkkityökalu. Se suorittaa komentoja pitkälti samoin kuin käyttäjä vuorovaikutteisessa komentotulkissa, kuten Bashissa. Tarkastelemme tässä kertaluonteista (avautuu uudessa ikkunassa)exec_command(avautuu uudessa ikkunassa)-komentotulkkityökalua(avautuu uudessa ikkunassa) havainnollistaaksemme, miten arviointikehys käyttää hiekkalaatikkoa haluttujen suojausten toteuttamiseen.
Tässä on yksinkertaistettu versio siitä, miten Codexin arviointikehys käsittelisi exec_command-työkalukutsun ilman hiekkalaatikkoa:
Suorittaakseen komennon hiekkalaatikossa arviointikehys korvaa kutsun subprocess.Popen() kutsulla spawn_command_under_sandbox(). Arviointikehys antaa käyttöoikeusprofiilin ja tarvittaessa verkkovälityspalvelimen:
Työkalu exec_command antaa mallin myös pyytää yksittäiselle komennolle erilaisia käyttöoikeuksia, mutta arviointikehys päättää, hyväksytäänkö pyyntö:
Kun arvoksi on määritetty use_default, arviointikehys käyttää vuoron oletusarvoisia hiekkalaatikkoasetuksia. with_additional_permissions pyytää laajempia käyttöoikeuksia hiekkalaatikon sisällä, kun taas require_escalated pyytää suoritusta sen ulkopuolella. Arviointikehys arvioi pyynnön käyttäjän asetusten perusteella ennen komennon suorittamista. (Codex voi esimerkiksi kysyä käyttäjältä suoraan tai ohjata pyynnön automaattiseen tarkistukseen(avautuu uudessa ikkunassa).) Jos suoritus hyväksytään, Codex välittää funktiolle perform_exec_command_with_sandboxing() asianmukaiset permission_profile- ja network_proxy-arvot sekä alkuperäisen ExecCommandToolCall-kutsun komentoargumentit.
Komentotulkkityökalu on funktion spawn_command_under_sandbox() ensisijainen käyttäjä. Arviointikehys hyödyntää samaa hiekkalaatikkoinfrastruktuuria myös esimerkiksi paikallisten tiedostojen lukemiseen ja muokkaamiseen. Uudelleenkäyttö ulottuu arviointikehyksen ulkopuolelle: komennon codex sandbox avulla voit liittää hiekkalaatikossa suoritettavat komennot omiin työkaluihisi, kuten myöhemmin näemme. Seuraavaksi tarkastelemme käyttöoikeusprofiilien määrittämistä.
Nimetyn käyttöoikeusprofiilin avulla voit käyttää samoja tiedostojärjestelmä- ja verkkorajoituksia eri projekteissa. Voit määrittää omat profiilisi tiedoston config.toml osioon [permissions]. Seuraava esimerkki määrittää profiilin dev, joka laajentaa(avautuu uudessa ikkunassa) sisäänrakennettua :workspace-profiilia:
Profiili dev lisää kirjoitusoikeuden hakemistoon ~/build-cache ja asettaa lisärajoituksia työtilan tiedostoille. Tiedostojärjestelmämerkinnät voivat myöntää pelkän lukuoikeuden (read), luku- ja kirjoitusoikeuden (write) tai estää käytön kokonaan (deny).
Taulussa :workspace_roots voit määrittää sääntöjä poluille, jotka ovat suhteellisia projektin työtilan juurihakemistoihin nähden. Codex CLI käyttää oletusarvoisesti työhakemistoaan työtilan ainoana juurihakemistona, kun taas ChatGPT‑työpöytäsovellus käyttää projektin lähdekansioita. Codex soveltaa jokaista sääntöä kaikkiin juurihakemistoihin. Siksi profiilin dev merkintä .vscode tekee jokaisen juurihakemiston alla olevasta .vscode-hakemistosta vain luettavan.
Omien sääntöjensä lisäksi dev perii profiilista :workspace seuraavat suojaukset:
Codex-hiekkalaatikon verkkoasetusten määrittämiseen on pääpiirteissään kolme vaihtoehtoa:
Estä kaikki verkon käyttö (profiilin
:workspaceoletusasetus)Salli täysi, suora verkon käyttö (profiilin
:danger-full-accessoletusasetus)Rajoita verkon käyttö välityspalvelimeen, joka päättää käyttöoikeusprofiilin perusteella, mitä liikennettä sallitaan
Anna profiilille dev suora verkon käyttöoikeus lisäämällä tiedoston config.toml ylimmälle tasolle asetus permissions.dev.network.enabled = true. Tämä antaa täydet verkon käyttöoikeudet, kun verkkovälityspalvelin ei ole käytössä.
Jos haluat rajoittaa profiilin dev tiettyihin verkkotunnuksiin, ota verkkovälityspalvelin käyttöön ja määritä sen verkkotunnussäännöt:
Verkkotunnussäännöt tukevat tarkkoja nimiä ja jokerimerkkilausekkeita. Nimenomaiset estosäännöt ovat ensisijaisia salliviin sääntöihin nähden. Muihin verkkotunnuksiin kohdistuvat pyynnöt vaativat hyväksynnän tai ne estetään, kuten jäljempänä kohdassa Verkkovälityspalvelin kuvataan.
Yksittäiset käyttäjät voivat määrittää kaikkia projekteja koskevia oletusasetuksia ja ohittaa ne tietyn luotetun projektin kohdalla. Yritysten järjestelmänvalvojat voivat myös haluta määrittää käyttäjiensä oletusasetukset ja rajata sitä, mitä asetuksia käyttäjät saavat muuttaa. Codex tukee molempia kerrostettujen määritysten ja keskitetysti hallittujen vaatimusten avulla.
Kuten kohdassa Määritysten etusijajärjestys(avautuu uudessa ikkunassa) kuvataan, Codex yhdistää asetukset useista config.toml-tiedostoista. Taulut yhdistetään rekursiivisesti. Jos arvot ovat ristiriidassa, korkeamman etusijan lähde määrää arvon. Taulukot korvataan kokonaisuudessaan.
Siksi käyttöoikeusprofiilit käyttävät tauluja tiedostojärjestelmän poluille ja verkkotunnuksille. Tiimi voi lisätä tai ohittaa yksittäisiä merkintöjä omissa määrityksissään ja periä automaattisesti organisaation perusmääritysten kaikkiin muihin merkintöihin tehdyt muutokset:
Järjestelmänvalvojat voivat myös antaa keskitetysti hallittuja vaatimuksia(avautuu uudessa ikkunassa) tiedoston requirements.toml kautta rajoittaakseen käyttäjien asetusvalintoja. Vaatimukset voivat tulla useista lähteistä, kuten järjestelmätiedostoista ja pilvestä toimitetusta käytännöstä. Tavallinen käyttötapa on määrittää allowed_permission_profiles, jolla rajataan yrityskäyttäjän valittavissa olevia käyttöoikeusprofiileja. Järjestelmänvalvoja voisi esimerkiksi määrittää seuraavat pilvestä toimitettavat vaatimukset:
Pilvestä tulevat vaatimukset olisivat ensisijaisia järjestelmän vaatimustiedostoon /etc/codex/requirements.toml nähden. Siksi tiedoston merkintä ei voi ohittaa yllä olevaa nimenomaista asetusta ":danger-full-access" = false. Kun :workspace jätetään määrittämättä, toinen vaatimustaso voi määrittää kyseisen merkinnän. Profiilit, joiden arvo on false tai jotka puuttuvat lopullisesta yhdistetystä taulusta, eivät ole käytettävissä.
Tämän erottelun ansiosta organisaatiot voivat valvoa rajoituksia ja käyttäjät mukauttaa asetuksiaan niiden puitteissa. Näin syntyneitä käyttöoikeusprofiileja voidaan käyttää arviointikehyksessä tai soveltaa suoraan komentoon, kuten seuraavaksi näemme.
Codex CLI:n sandbox-komennolla voi suorittaa minkä tahansa komennon Codexin asetuksissa määritetyn käyttöoikeusprofiilin alaisena. Sitä käytetään tavallisesti profiilin testaamiseen: sillä varmistetaan, että hiekkalaatikko estää toiminnan, jonka estämiseen se on suunniteltu.
Esimerkiksi seuraava komento yrittää määrittää VS Coden suorittamaan haitallisen automaattisen muotoilijan tallennuksen yhteydessä. Jos .vscode on jo olemassa, edellä määritetyn dev-profiilin pitäisi estää tämä kirjoitus, koska hakemisto on vain luettavissa (codex sandbox käsittelee oletusarvoisesti hakemistoa cwd työtilan juurena):
macOS:ssä komento epäonnistuukin seuraavasti:
Komento codex sandbox tuo Codexin hiekkalaatikkomekanismin käyttöön agentti-istunnosta riippumatta. Voit käyttää samaa määrityskieltä ja alustakohtaista valvontaa omien työkalujesi käynnistämien komentojen rajoittamiseen.
Kun stdio-MCP-palvelin on määritetty tiedostossa config.toml, Codexin arviointikehys ei yritä eristää palvelimen käynnistyskomentoa hiekkalaatikkoon. Codex ei voi luotettavasti päätellä, mitä tiedostoja tai verkkopalveluja palvelin tarvitsee. Siksi oletusarvoisen hiekkalaatikkoprofiilin käyttö voisi rikkoa muuten toimivan määrityksen.
Esimerkiksi @modelcontextprotocol/server-memory(avautuu uudessa ikkunassa)-MCP-palvelin määritetään tavallisesti Codexin käyttöön seuraavasti:
Koska tämä npx-komento suoritetaan ilman hiekkalaatikkoa, se voi kirjoittaa tiedostoja ja tehdä verkkopyyntöjä samoilla oikeuksilla kuin Codexia suorittava käyttäjä. Nämä oikeudet ovat tarpeettoman laajat. Voimme rajoittaa oikeuksia määrittämällä käyttöoikeusprofiilin memory-mcp ja suorittamalla alkuperäisen npx-komennon komennon codex sandbox --permission-profile memory-mcp kautta. Näin rajaamme paikat, joihin palvelin voi kirjoittaa, ja estämme sen verkon käytön:
Luo palvelimen datahakemisto ja lisää kiinnitetty pakettiversio npm-välimuistiin ennen palvelimen käynnistämistä. Näin npx --offline voi käynnistää palvelimen profiililla, joka estää verkon käytön:
Kun paketti on välimuistissa, Codex voi käynnistää muistipalvelimen ilman verkkoyhteyttä. Kirjoitusoikeus rajoittuu npm-välimuistiin ja palvelimen datahakemistoon.
Hiekkalaatikon toteutus muuntaa käyttöoikeusprofiilin käyttöjärjestelmän valvomiksi rajoituksiksi. Verkkovälityspalvelimen keskeinen pyyntöjen käsittely- ja käytäntölogiikka on yhteinen kaikille kolmelle yleisimmälle käyttöjärjestelmälle. Välityspalvelimen käyttöönotto ja liittäminen hiekkalaatikkoon ovat puolestaan käyttöjärjestelmäkohtaisia. Tarkastelemme ensin yhteistä välityspalvelinta ja sitten macOS-, Linux- ja Windows-toteutuksia.
Käyttöoikeusprofiilin verkkorajoitusten valvomiseksi arviointikehys käynnistää verkkovälityspalvelimen ja määrittää hiekkalaatikon sallimaan yhteydet siihen mutta estämään suorat yhteydet ulkoisiin palvelimiin. Välityspalvelin vertaa jokaista pyyntöä profiilin verkkotunnussääntöihin ja päättää niiden perusteella, välittääkö se pyynnön eteenpäin.
Codex-repositoriossa verkkovälityspalvelin on toteutettu codex-network-proxy(avautuu uudessa ikkunassa)-paketissa. Arviointikehys käyttää sitä kirjastona, mutta sen voi kääntää myös itsenäiseksi komentorivityökaluksi(avautuu uudessa ikkunassa). Kun codex-network-proxy on käytössä, se käynnistää oletusarvoisesti sekä HTTP- että SOCKS5-välityspalvelimen. Näiden välityspalvelinten osoitteet välitetään hiekkalaatikon käynnistämälle prosessille ympäristömuuttujissa. Vakiomuotoisten ympäristömuuttujien, kuten HTTP_PROXY, HTTPS_PROXY ja ALL_PROXY, lisäksi asetetaan useita tunnettuja sovelluskohtaisia ympäristömuuttujia(avautuu uudessa ikkunassa), kuten PIP_PROXY. Kaikki ohjelmat eivät kuitenkaan noudata näitä ympäristömuuttujia. Jos ohjelma yrittää muodostaa suoran yhteyden ulkoiseen palvelimeen, käyttöjärjestelmän hiekkalaatikkorajoitukset estävät sen, kuten jäljempänä alustakohtaisissa osioissa kuvataan.
Verkkovälityspalvelin vastaa käyttöoikeusprofiilissa määritettyjen verkkorajoitusten toteuttamisesta. Esimerkiksi aiemmin esitelty dev-profiili sallii pyynnöt kohteisiin *.openai.com ja estää nimenomaisesti pyynnöt kohteeseen evil.example. Kun pyynnön kohteena oleva verkkotunnus ei vastaa sallivaa eikä estävää sääntöä, välityspalvelin voi keskeyttää pyynnön käsittelyn ja siirtää hyväksymispäätöksen arviointikehykselle. Komentotulkkiesimerkin tapaan Codex voi kysyä käyttäjältä suoraan tai ohjata pyynnön automaattiseen tarkistukseen(avautuu uudessa ikkunassa). Päätöksen saatuaan välityspalvelin joko sallii pyynnön etenemisen tai hylkää sen virhevastauksella.
Järjestyksellä on merkitystä, sillä jo DNS-kysely voi vuotaa palvelinnimeen koodattua tietoa. Siksi välityspalvelin selvittää pyydetyn palvelinnimen osoitteen vasta todettuaan, että pyyntö on sallittu tai hyväksytty. Huomaa, että laajat jokerimerkkisäännöt tai pääsy DNS-palveluihin voivat silti mahdollistaa tietojen luvattoman siirtämisen DNS:n kautta.
macOS:ssä Codex käyttää Seatbeltiä(avautuu uudessa ikkunassa), Applen hiekkalaatikkomekanismia, jonka rajoituksia käyttöjärjestelmän ydin valvoo. Seatbelt-käytännöt kirjoitetaan Sandbox Profile Language (SBPL) -kielellä. Se on Scheme-pohjainen kieli hiekkalaatikkorajoitusten ilmaisemiseen. Codex käyttää Seatbeltiä macOS:n /usr/bin/sandbox-exec-komennon kautta. Kuten codex sandbox, se vastaanottaa hiekkalaatikkoa kuvaavat valitsimet ja niiden jälkeen suoritettavan komennon:
PROFILE on SBPL-merkkijono, joka sisältää hiekkalaatikon asetukset määrittävät merkinnät. Esimerkiksi seuraava SBPL-katkelma sallii kohteiden /dev/null ja /dev/zero lukemisen ja kirjoittamisen hiekkalaatikon käytännössä:
Kun verkkovälityspalvelin otetaan käyttöön hiekkalaatikon käynnistyksen yhteydessä, profiiliin lisätään seuraavan kaltaisia sääntöjä, jotka rajaavat yhteydet asianmukaisiin paikallisiin portteihin:
Codexin perusprofiili alkaa säännöllä (deny default), joten lähtevät yhteydet pysyvät estettyinä, ellei niitä nimenomaisesti sallita.
Lisäksi SBPL voi sisältää paikkamerkkejä muodossa (param):
Niiden arvot asetetaan komennolle sandbox-exec annettavilla -Dkey=value-valitsimilla.
Toteuttaakseen oman hiekkalaatikko-API:nsa Codex kokoaa argumenttilistan(avautuu uudessa ikkunassa) komennolle sandbox-exec peruskäytännön(avautuu uudessa ikkunassa) pohjalta. Sitten se täydentää sitä parametrin permission_profile ja muun kontekstin avulla valmiiksi Seatbelt-profiiliksi. Tuloksena oleva profiili ja siihen liittyvät -D-argumentit määrittävät Seatbeltin valvomat rajoitukset. Verkkovälityspalvelin valvoo lisäksi muita verkkosääntöjä. Kun koko argumenttilista on koottu, komennon sandbox-exec kutsuminen on suoraviivaista.
Oikean SBPL:n tuottaminen on haastavaa, koska Apple ei dokumentoi kieltä kolmansien osapuolten käyttöön. Ohjeessa man sandbox-exec todetaankin The sandbox-exec command is DEPRECATED. Myös ohjeessa man 3 sandbox_init dokumentoitu kirjastofunktio sandbox_init() on merkitty vanhentuneeksi. Vanhentumisvaroituksesta huolimatta macOS:n mukana toimitetaan yhä Seatbelt-profiileja hakemistossa /usr/share/sandbox. Myös kolmansien osapuolten ohjelmistot, kuten Google Chrome ja Chromium(avautuu uudessa ikkunassa), tukeutuvat edelleen Seatbeltiin. Siksi aiomme jatkaa Seatbeltin käyttöä näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa.
Linuxissa Codex luo hiekkalaatikon yhdistämällä kaksi mekanismia: bubblewrap(avautuu uudessa ikkunassa) (bwrap) on komentorivityökalu eristettyjen ympäristöjen rakentamiseen, ja seccomp-bpf(avautuu uudessa ikkunassa) on Linux-ytimen mekanismi järjestelmäkutsujen suodattamiseen. Käyttöönottoa koordinoi sisäinen apuohjelma codex-linux-sandbox. Kuten macOS:n sandbox-exec, se vastaanottaa hiekkalaatikon määritykset ja niiden jälkeen suoritettavan komennon:
Kun tarvitaan tiedostojärjestelmän eristämistä tai liikenteen reititystä välityspalvelimen kautta, codex-linux-sandbox kutsuu ohjelmaa bwrap luodakseen hiekkalaatikon alkuympäristön. Sen jälkeen bwrap käynnistää sen sisällä komennon codex-linux-sandbox --apply-seccomp-then-exec. Tämä toinen kutsu ottaa seccomp-bpf:n avulla käyttöön lisärajoituksia ennen käyttäjän komennon suorittamista.
Alkuympäristön rakentamiseksi Codex luo bubblewrapin avulla erilliseen liitosten nimiavaruuteen tiedostojärjestelmänäkymän, joka vastaa käyttöoikeusprofiilin tiedostojärjestelmäsääntöjä. Koska tämä on hiekkalaatikon toteutukselle keskeistä, Codexin mukana toimitetaan oma bwrap-kopio siltä varalta, ettei käyttäjä ole asentanut sitä. Se kuitenkin suosii yhteensopivaa asennusta ohjelmasta (avautuu uudessa ikkunassa)bwrap(avautuu uudessa ikkunassa), jos sellainen löytyy PATH-hakupolusta. Käytännössä jotkin Linux-jakelut estävät käyttäjänimiavaruuksien käytön oletusarvoisesti(avautuu uudessa ikkunassa), mutta sallivat poikkeuksen järjestelmän bwrap-ohjelmalle.
Kuten sandbox-exec, myös bwrap vastaanottaa hiekkalaatikon määritykset ja niiden jälkeen hiekkalaatikossa suoritettavan komennon. Oman määrityskielen, kuten SBPL:n, sijaan bwrap käyttää määrityksiin yksittäisiä komentorivivalitsimia. Codex luo tiedostojärjestelmänäkymän seuraavilla valitsimilla:
--bindmäärittää kirjoitettavan tiedoston tai hakemiston--ro-bindmäärittää vain luettavan tiedoston tai hakemiston--perms 000 --tmpfs DIR --remount-ro DIRestää pääsyn hakemistoonDIR--perms 000 --ro-bind-data FD FILEestää pääsyn tiedostoonFILE(jossaFDon avoin tiedostokuvaaja kohteeseen/dev/null)
Soveltaakseen estäviä glob-lausekkeita näillä valitsimilla Codex laajentaa ne konkreettisiksi poluiksi ennen kunkin komennon käynnistämistä. Uusia lausekkeita vastaavia polkuja ei lisätä automaattisesti kyseisen komennon hiekkalaatikkorajoituksiin.
Codex määrittää myös valitsimia, kuten --unshare-ipc ja --unshare-pid, jotka estävät hiekkalaatikon pääsyn isäntäkoneen muuntyyppisiin resursseihin. Bubblewrap vaikuttaa siis muuhunkin kuin tiedostojen näkyvyyteen.
Bubblewrapia käytettäessä Codex antaa valitsimen --unshare-net aina, kun verkon käyttö on estetty tai yhteyksien on kuljettava verkkovälityspalvelimen kautta. Tämä luo hiekkalaatikolle uuden verkon nimiavaruuden. Sen jälkeen rajoitamme seccomp-bpf:n avulla lisää komennon käytettävissä olevia verkkojärjestelmäkutsuja ja pistokeperheitä.
Käytämme seccompiler-pakettia(avautuu uudessa ikkunassa) BPF-ohjelman dynaamiseen kääntämiseen haluttujen suodattimien pohjalta(avautuu uudessa ikkunassa). Otamme ohjelman käyttöön hiekkalaatikon käynnistysprosessissa, jotta rajoitukset periytyvät koko prosessipuuhun. Näin ollen bwrap ei suorita käyttäjän komentoa, vaan codex-linux-sandbox-käynnistysohjelman, jolle annetaan ensin sen omat määritysargumentit ja sitten käyttäjän komento:
Jotta seccomp-suodattimet voidaan ottaa käyttöön ilman korotettuja oikeuksia, käynnistysohjelma asettaa Linuxin no_new_privs-lipun(avautuu uudessa ikkunassa). Lippu periytyy lapsiprosesseille ja estää niitä saamasta lisäoikeuksia toisen ohjelman, kuten setuid-ohjelman, suorittamisen yhteydessä.
Seccomp-suodattimet riippuvat verkkomäärityksistä. Kun verkon käyttö on estetty, estämme useita verkkoon liittyviä järjestelmäkutsuja, kuten connect(2) ja bind(2). Kun verkkovälityspalvelin on käytössä hiekkalaatikossa, sallimme kuitenkin IP-pistokkeet, jotta ohjelman codex-linux-sandbox luoma TCP-kuuntelija on tavoitettavissa. Estämme oletusarvoisesti erillisten Unix-pistokkeiden luomisen, sillä ne voisivat tahattomasti mahdollistaa pääsyn isäntäkoneen resursseihin.
Kun hiekkalaatikon määritykset edellyttävät verkkovälityspalvelimen käyttöä, Codexin arviointikehys luo yhden välityspalvelininstanssin. Sitä voidaan käyttää uudelleen saman Codex-säikeen useissa codex-linux-sandbox-kutsuissa. Jokainen hiekkalaatikko tarvitsee tavan tavoittaa jaettu välityspalvelin eristetystä verkon nimiavaruudestaan. Codex luo nimiavaruuden sisälle loopback-TCP-kuuntelijan ja järjestää hiekkalaatikon ulkopuolisen prosessin hyväksymään sen yhteydet ja välittämään ne välityspalvelimeen.
Seuraavat kaaviot havainnollistavat järjestelyä yhden välityspalvelimen endpointin osalta. Viimeisessä kaaviossa näkyy yksi sen kautta kulkeva yhteys. Ennen bubblewrapin käynnistämistä codex-linux-sandbox luo Unix-pistokeparin ohjauskanavaksi ja haarautuu. Lapsiprosessi suorittaa funktion run_host_bridge() ja odottaa saavansa kuuntelijan tiedostokuvaajan kyseistä kanavaa pitkin:
Tässä esimerkissä emoprosessi korvaa ohjelmakuvansa ohjelmalla bwrap käyttäen kutsua exec. Tämä luo hiekkalaatikon ja käynnistää sen sisällä komennon codex-linux-sandbox --apply-seccomp-then-exec välittäen sille ohjauskanavan tiedostokuvaajan:
Hiekkalaatikon verkon nimiavaruudessa toinen codex-linux-sandbox-kutsu luo loopback-TCP-kuuntelijan ja lähettää sen tiedostokuvaajan pistokkeen kautta. Kuuntelija pysyy sidottuna hiekkalaatikon verkon nimiavaruuteen. Näin hiekkalaatikon ulkopuolelle jäänyt lapsiprosessi voi hyväksyä yhteyksiä hiekkalaatikossa toimivilta ohjelmilta ja avata samalla omat jatkoyhteytensä isäntäkoneen verkon nimiavaruudessa. Luovutuksen jälkeen molemmat prosessit sulkevat ohjauskanavan tiedostokuvaajansa, ja hiekkalaatikon sisäinen prosessi sulkee oman kopionsa kuuntelijasta.
Kun TCP-kuuntelija on valmis, hiekkalaatikon sisäinen prosessi asettaa sopivan arvon muuttujalle HTTP_PROXY(avautuu uudessa ikkunassa) ja siihen liittyville ympäristömuuttujille niin, että ne osoittavat kyseiseen kuuntelijaan. Sen jälkeen se ottaa seccomp-rajoitukset käyttöön ennen haarautumista ja käyttäjän komennon suorittamista:
Hiekkalaatikon ulkopuolinen prosessi pitää kuuntelijan avoinna. Jokaista hyväksyttyä yhteyttä varten se avaa yhteyden määritettyyn välityspalvelimeen ja välittää tietoa molempiin suuntiin.
Tämä lisäjärjestely antaa komennolle oman verkon nimiavaruuden ja erillisen loopback-liitännän. macOS:ssä Seatbelt sallii komennon muodostaa yhteyden suoraan isäntäkoneen loopback-liitännän määritettyihin portteihin. Linuxissa komento sen sijaan muodostaa yhteyden eristetyn nimiavaruutensa sisällä olevaan kuuntelijaan, ja hiekkalaatikon ulkopuolinen prosessi välittää nämä yhteydet määritettyyn välityspalvelimeen. Tiedostokuvaajan luovutus mahdollistaa tämän yhteyden antamatta komennolle pääsyä isäntäkoneen verkon nimiavaruuteen.
Alkuvuodesta toteutimme hiekkalaatikon Windowsille ja kirjoitimme tästä työstä. Sittemmin Microsoft on julkaissut MXC-kirjaston sekä uusia ominaisuuksia prosessien eristämiseen Windows-käyttöjärjestelmässä. Olemme parhaillaan korvaamassa nykyistä hiekkalaatikkoamme MXC-kirjastoa hyödyntävällä toteutuksella.
MXC (Microsoft eXecution Container) on Microsoftin järjestelmä koodin suorittamiseen hiekkalaatikossa(avautuu uudessa ikkunassa). Se tukee useita eristämisen taustatoteutuksia Windowsissa, Linuxissa ja macOS:ssä. Codex tukee MXC-pohjaista hiekkalaatikkoa yhteensopivissa Windows-laitteissa. Se rajoittaa komentoja käyttäjän nykyisessä ympäristössä käyttöjärjestelmän omalla prosessieristyksellä.
Siirrymme MXC:hen parantaaksemme turvallisuutta ja käytettävyyttä sekä poistaaksemme useita nykyisen Windows-hiekkalaatikkomme rajoitteita:
Hiekkalaatikon käyttöönotto vaatii korotetut oikeudet tai järjestelmänvalvojan oikeudet
ACL-tarkistukset ja -asetukset ovat raskaita ja hitaita
Hiekkalaatikon käyttöönotosta jää isäntäkoneelle pysyviä määrityksiä, kuten
käyttöoikeusluetteloita (ACL)
palomuurisääntöjä
hiekkalaatikon käyttäjätilejä
ohjaustason tiedostoja
MXC tarjoaa JSON-määritysskeeman(avautuu uudessa ikkunassa). Codex luo MXC SDK:n(avautuu uudessa ikkunassa) avulla skeeman mukaisen suorituspyynnön, joka sisältää komennon, työhakemiston, ympäristön ja käyttöoikeudet. Käyttöoikeudet kattavat tiedostojärjestelmän ja verkon käytön sekä Windows-resurssit, kuten työpöydän ja leikepöydän.
Codex käyttää useissa suojausasetuksissa kiinteitä arvoja yhteensopivuuden ja turvallisuuden tasapainottamiseksi. Se sallii rekisterin lukemisen ja säilyttää PowerShellin käynnistyksessä tarvitsemat Win32k- ja työpöytäoikeudet. Leikepöydän käyttö, syötteiden injektointi sekä työpöydän ja järjestelmäasetusten hallinta on estetty. Lisäksi MXC:tä estetään turvautumasta isäntäkoneen tiedostojärjestelmän käyttöoikeuksien muuttamiseen.
Codex muuntaa käyttöoikeusprofiilin tiedostojärjestelmä- ja verkkosäännöt MXC:n määrityksiksi. Käytetään aiempaa dev-profiilia ja oletetaan seuraavaa:
C:\,D:\jaZ:\ovat koneen ainoat paikalliset asemat.Työtilan juurihakemisto ja työhakemisto ovat
C:\work\demo.Käyttäjän kotihakemisto on
D:\Users\dev, joten~/build-cachevastaa polkuaD:\Users\dev\build-cache.Estävä glob-lauseke vastaa vain polkuja
C:\work\demo\config\dev.envjaC:\work\demo\config\prod.env.
Vastaavat MXC-asetukset sisältäisivät seuraavat määritykset:
MXC:n tiedostojärjestelmäkäytäntö estää käytön oletusarvoisesti. Siksi Codex lisää paikallisten asemien juurihakemistoihin lukuoikeudet, jotka mahdollistavat tämän profiilin salliman laajan lukuoikeuden. Oikeudet koskevat rekursiivisesti hakemistopuita käyttäjän nykyisten käyttöjärjestelmäoikeuksien rajoissa.
Tässä on yksi erityispiirre: asemien juurihakemistojen kirjoitusoikeudet eivät ulotu rekursiivisesti alihakemistoihin. Siksi Codex laajentaa ne kattamaan aseman olemassa olevat välittömät alihakemistot ja tiedostot.
Tarkemmat polut ohittavat ylempien hakemistojen oikeudet. Näin C:\work\demo voi olla kirjoitettavissa vain luettavan C:\-juurihakemiston alla, kun taas C:\work\demo\.git pysyy vain luettavana.
Kun eri kirjoitusasut, symboliset linkit tai liitoskohdat viittaavat samaan polkuun, MXC soveltaa tiukinta oikeutta: esto ohittaa lukuoikeuden, ja lukuoikeus ohittaa luku- ja kirjoitusoikeuden.
MXC hyväksyy vain konkreettisia estettäviä polkuja. Siksi Codex laajentaa estävät glob-lausekkeet niitä vastaaviksi tiedostoiksi ja hakemistoiksi ennen käynnistystä. Uusia glob-lauseketta vastaavia polkuja ei lisätä automaattisesti komennon suorituksen aikana.
Verkkotunnussääntöjä, kuten *.openai.com, valvoo edellä kuvattu yhteinen Codexin verkkovälityspalvelin. Codex suorittaa välityspalvelinta hiekkalaatikon ulkopuolella ja välittää sen osoitteet komennolle samojen aiemmin mainittujen vakiomuotoisten *_PROXY-ympäristömuuttujien kautta. MXC estää suorat ulkoiset yhteydet mutta sallii yhteydet isäntäkoneen loopback-liitäntään, myös välityspalvelimeen. Muut paikalliset palvelut pysyvät tavoitettavissa.
Arviointikehys käyttää macOS:ssä, Linuxissa ja Windowsissa samaa hiekkalaatikko-API:a komentojen käynnistämiseen käyttöoikeusprofiilin alaisina. Alustakohtaiset toteutukset huolehtivat rajoitusten käyttöönoton edellyttämistä järjestelyistä.
Koodin kirjoittaminen ja suorittaminen antaa agenteille joustavan tavan ratkaista ongelmia myös ohjelmistokehityksen ulkopuolella. Codex-hiekkalaatikon avulla ne voivat hyödyntää tätä kykyä käyttäjän nykyisessä ympäristössä niin, että tiedostojärjestelmän ja verkon käytölle on asetettu selkeät rajat. Se on arviointikehyksen uudelleenkäytettävä perusosa, ja komento codex sandbox tuo sen myös itse rakentamiesi työkalujen käyttöön.
Kun agentit hoitavat yhä useampia tehtäviä, haluamme tehdä hiekkalaatikkoeristyksestä käytännöllisen ratkaisun entistä useammille työkaluille ja ympäristöille. Tämä tarkoittaa käyttöoikeuksien määrittämisen helpottamista ja käyttöjärjestelmien parempien suojausten hyödyntämistä sitä mukaa kuin niitä tulee saataville. Tavoitteemme on laajentaa agenttien toimintamahdollisuuksia mutta säilyttää ihmisillä päätösvalta siitä, mihin agentit pääsevät käsiksi.


